13.6.2002

Syyte Helsingin hovioikeudessa

Valtionsyyttäjä vaati A:lle rikoslain 40 luvun 3 §:n nojalla rangaistusta 24.4.1997 - 6.4.1998 tehdystä lahjusrikkomuksesta. A oli toimiessaan sisäasiainministeriön poliisiosaston rikosylitarkastajana pyytänyt ja vastaanottanut taloudellista tukea yhdessä kilpailijaparinsa kanssa vapaa-aikanaan harrastamansa poliisiralliautoilun rahoittamiseen. Ministeriön kanssa liikesuhteessa oleva Järvenpään Data-Keskus Oy oli A:n maaliskuussa 1997 ja maaliskuussa 1998 tekemien pyyntöjen nojalla suorittanut 24.4.1997 tällaista tukea 5 000 markkaa, 17.6.1997 3 000 markkaa ja 6.4.1998 10 000 markkaa. Sanottu liikeyritys oli maksanut tuen Handcuff Team Police Finland ry -nimisen yhdistyksen kautta, mutta A:n tekemien hakemusten perusteella nimenomaisesti käytettäväksi A:n ja tämän kilpailijaparin tukemiseen. Menestyksekäs ja ulkomaillakin tapahtuva kilpaileminen ei olisi ollut mahdollista ilman tällaista rahallista tukea, joten kysymyksessä oli A:n kannalta ollut lahjusrikkomusta koskevan rangaistussäännöksen tarkoittama etu.

Tuen vaikuttamisesta A:n virkatoimintaan ei ollut selvitystä. Sen sijaan kyseinen henkilökohtainen etu oli ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, koska A:lla oli virka-asemansa nojalla ollut mahdollisuus vaikuttaa poliisiosaston varainkäyttöön ja hankintoihin ainakin hänen vastuullaan olleiden projektien osalta. A:n alaisen vuosina 1996 - 1997 Järvenpään Data-Keskus Oy:ltä suorittamien yhteensä 52 410 markan hankintojen osalta A oli ollut ainakin esittelijän asemassa ja käytännössä antanut tilausvaltuuden tai suorittanut laskutuksen asiatarkastuksen.

Vaihtoehtoisesti syyttäjä vaati A:lle rikoslain 40 luvun 11 §:n ja valtion virkamieslain 15 §:n nojalla rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. A oli edellä kuvatulla menettelyllään rikosylitarkastajana varomattomuudesta rikkonut valtion virkamieslain 15 §:ään perustuvan virkavelvollisuutensa, jonka mukaan virkamies ei saa vaatia, hyväksyä tai ottaa vastaan taloudellista tai muuta etua, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen tai viranomaiseen. Teko ei huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.6.2000

Järvenpään Data-Keskus Oy:n kysymyksessä olevat laitetoimitukset

Sisäasiainministeriön poliisiosasto oli vuosina 1996 - 1998 hankkinut Järvenpään Data-Keskus Oy:ltä atk-laitteita ja tarvikkeita yhteensä ainakin 200 000 markan arvosta.

Syytteessä mainittujen yhteensä 52 410 markan määräisten poliisiosastolle tehtyjen atk-laitetoimitusten osalta, joihin syyttäjän mukaan A:lla oli ollut mahdollisuus vaikuttaa, oli esitetty seuraavaa selvitystä.

Järvenpään Data-Keskus Oy oli 5.6.1996 toimittanut poliisiosastolle 3 090 markan hinnasta laserkirjoittimen. Toimitusta koskevan 5.6.1996 päivätyn laskun oli 6.6.1996 asiallisesti tarkastanut A, jonka nimi oli mainittu myös laskun viitteessä. Selvitystä ei ollut siitä, kenen käyttöön kirjoitin oli hankittu. Tilauspäätöksen oli kuitenkin ilmeisesti tehnyt mikrotukihenkilö X.

Yhtiö oli 29.10.1996 toimittanut poliisiosastolle yhteensä 32 490 markan hinnasta tietokoneen ja kiintolevyn. Toimitusta koskevan 29.10.1996 päivätyn laskun oli 1.11.1996 asiallisesti tarkastanut A, jonka nimi oli mainittu myös viitteessä. Laitteet oli hankittu A:n alaisen tai ainakin hänen ohjauksessaan työskennelleen mikrotukihenkilö Y:n käyttöön. Y oli tehnyt myös tilauspäätöksen saatuaan siihen A:lta luvan eri liikkeiltä pyydettyjen tarjousten jälkeen. Tarjousta oli pyydetty myös Järvenpään Data-Keskus Oy:ltä, koska X oli maininnut yhtiöstä Y:lle. Y:n käsityksen mukaan laitteiden tilaaminen oli perustunut yksikön päällikön antamaan valtuutukseen ja Y oli voinut vapaasti valita yritykset, joilta tarjoukset oli pyydetty.

Yhtiö oli 24.1.1997 toimittanut poliisiosastolle yhteensä 9 890 markan hinnasta lisäosat edellä mainittuun Y:lle hankittuun laitteistoon. Toimitusta koskevan 31.3.1997 päivätyn laskun oli 11.4.1997 asiallisesti tarkastanut A. Viitteeksi oli merkitty Y, joka oli tehnyt tilauspäätöksen.

Yhtiö oli 27.1.1997 toimittanut poliisiosastolle yhteensä 4 550 markan hinnasta lisämuistit ja kiintolevyn edellä mainittuun laitteistoon. Toimitusta koskevan 31.3.1997 päivätyn laskun oli 9.4.1997 asiallisesti tarkastanut A, joka oli myös mainittu viitteessä. Tilauspäätöksen oli tehnyt Y.

Yhtiö oli 6.3.1997 toimittanut poliisiosastolle 2 390 markan hinnasta tulostimen, jota koskevaan 6.3.1997 päivättyyn laskuun oli viitteeksi merkitty A. Tilauspäätöksen oli ilmeisesti tehnyt Y.

Laitteet toimittaneen yhtiön toimitusjohtajan mukaan atk-laitteita koskevien laskujen viitteeseen oli tilaajan pyynnöstä merkitty A:n nimi, joka oli myös jäänyt yhtiön asiakasrekisteriin.

Todistajina kuullut X ja Y olivat kertoneet, että poliisiosastolle hankittuja atk-laitteita koskevia tilauspäätöksiä tehtäessä ratkaisevaa oli laitteen hinnan lisäksi laitteen sopivuus poliisiosaston atk-verkkoon sekä toimitusaika ja huolto. Näin oli ollut asia myös atk-laitteita Järvenpään Data-Keskus Oy:ltä tilattaessa. Lisämuisti ja lisäosat laitteeseen oli hankittu yleisen käytännön mukaisesti samalta toimittajalta kuin laitekin.

Todistajana kuullun Järvenpään Data-Keskus Oy:n toimitusjohtajan mukaan yhtiö oli kevään 1997 jälkeen myös hävinnyt erään atk-laitetoimituksia poliisiosastolle koskeneen tarjouskilpailun. Y:n mukaan syynä tähän oli ollut yhtiön tarjouksen liian korkea hinta.

Selvityksestä oli pääteltävissä, että syytteessä tarkoitettujen Järvenpään Data-Keskus Oy:n laitetoimitusten osalta sisäasiainministeriön poliisiosastolla ei ollut sinänsä poikettu niistä menettelytavoista, joita osastolla oli yleisesti noudatettu atk-laitteita hankittaessa. Selvityksestä ilmeni myös, että A ei ollut tehnyt syytteessä tarkoitettuja atk-laitteita koskevia hankinta- tai tilauspäätöksiä. Mistään ei toisaalta ilmennyt, että A olisi muutoinkaan vaikuttanut tai pyrkinyt vaikuttamaan laitteiden hankkimiseen nimenomaan Järvenpään Data-Keskus Oy:ltä.

A:n poliisirallitoiminta, Järvenpään Data-Keskus Oy:n maksama tuki ja tuen luonne

A oli harrastanut vapaa-aikanaan ralliautoilua poliisimiehille tarkoitetuissa rallikilpailuissa poliisimiesten moottoriurheiluseuran Handcuff Team Police Finland ry:n jäsenenä. A:n kilpailijaparina oli syytteessä tarkoitettuna ajanjaksona toiminut todistajana kuultu vanhempi konstaapeli, joka oli kuljettanut ralliautoa A:n toimiessa kartanlukijana.

A ja hänen kilpailijaparinsa olivat rahoittaneet kilpailutoimintaansa muun ohella eri liikeyritysten kanssa tehtyjen yhteistyö- ja mainossopimusten avulla. Niissä oli sovittu mainostilan varaamisesta ralliautoon yrityksen rahallista tukea vastaan. Järvenpään Data-Keskus Oy tai sen myymien laitteiden valmistaja Canon Oy olivat maksaneet mainittua tukea A:n kanssa tehdyn sopimuksen perusteella 24.4.1997 5 000 markkaa ja 17.6.1997 3 000 markkaa. Järvenpään Data-Keskus Oy oli vielä maksanut A:n kanssa tehdyn sopimuksen perusteella 6.4.1998 tukea 10.000 markkaa.

Järvenpään Data-Keskus Oy:n toimitusjohtajan mukaan yhtiön vuotuinen mainosbudjetti oli ollut noin 400 000 markkaa, josta urheilun osuus oli ollut noin 100 000 markkaa. Yhtiö oli tukenut moottoriurheilua jo 1990-luvun alusta saakka. Auton kuljettajan aikaisemmalla menestyksellä rallikilpailuissa oli ollut merkittävä osuus siihen, että yhtiö oli hankkinut mainostilaa kyseisestä ralliautosta. Auto ja siihen kiinnitetyt mainokset olivat tiedotusvälineissä saaneet laajan valtakunnallisen näkyvyyden, minkä vuoksi yhtiö oli saanut vastiketta tekemilleen yhteistyö- ja mainossopimuksille. Myös eräiden muiden yhtiöiden edustajat olivat todistajina kertoneet edustamiensa yritysten saaneen tällaista vastiketta vastaavanlaisesta mainostamisesta A:n autossa tai muissa Handcuff Team Police Finland ry:n ralliautoissa. Näkyvyys ilmeni myös oikeudelle jätetyistä kirjallisista todisteista.

A oli allekirjoittanut Järvenpään Data-Keskus Oy:tä koskevat yhteistyö- ja mainossopimukset Handcuff Team Police Finland ry:n nimissä. Yhtiön toimitusjohtajan mukaan sopimusosapuolena oli ollut yhdistys eikä A henkilökohtaisesti.

Tuki oli maksettu Handcuff Team Police Finland ry:n tilille ja sieltä edelleen niin sanottuna kohdennettuna tukena A:n ja hänen parinsa tilille käytettäväksi heidän rallitoiminnastaan aiheutuneisiin kuluihin. Todistajana kuultu yhdistyksen rahastonhoitajana toiminut komisario oli kertonut, että kilpailijaparin ilmoitettua hänelle mainossopimuksesta hän oli tehnyt vastaavan tilisiirron yhdistyksen tililtä asianomaisen kilpailijaparin tilille. Tämän ja eräiden muiden todistajien kertomuksista ilmeni, että yhdistyksessä lähes poikkeuksetta noudatetun käytännön mukaan kohdennettu tuki maksettiin tukea koskevan sopimuksen hankkineen kilpailijaparin käyttöön.

Handcuff Team Police Finland ry:tä koskevan verotarkastuksen kesällä 1998 suorittaneen ylitarkastajan mukaan verotuksessa yhdistystä oli pidetty yleishyödyllisenä yhdistyksenä ja sen kautta kilpailijaparille maksettu kohdennettu tuki oli verotuksessa katsottu yhdistyksen tuloksi.

Edellä esitetystä ilmeni, että syytteessä tarkoitettu Järvenpään Data-Keskus Oy:n Handcuff Team Police Finland ry:lle maksama ja yhdistyksen edelleen A:lle ja hänen parilleen kohdentama tuki oli perustunut A:n yhdistyksen puolesta tekemiin yhteistyö- ja mainossopimuksiin. Yhtiö puolestaan oli saanut vastiketta tuestaan kilpailijaparin ralliauton ja siihen kiinnitettyjen yhtiön mainosten laajasta näkyvyydestä eri tiedotusvälineissä.

A:n virka-aseman liittyminen tukipyyntöihin

A oli poliisirallitoiminnan rahoittamiseksi lähettänyt useille yrityksille kirjallisia yhteistyötarjouksia. Rallikausia 1997 ja 1998 koskevissa eräissä yhteistyötarjouksissa A oli maininnut virkanimikkeensä ja virkapaikkansa. Eräissä muutoin samanlaisissa yhteistyötarjouksissa näitä tietoja ei ollut mainittu. Varmuutta ei ollut siitä, oliko Järvenpään Data-Keskus Oy:lle lähetetyissä yhteistyötarjouksissa mainittu nämä tiedot. Koska A henkilökohtaisesti kuultuna ei ollut asiaa nimenomaan kiistänyt, hovioikeus katsoi selvitetyksi, että näissä yhteistyötarjouksissa oli ollut maininta A:n virka-asemasta.

Todistajankertomuksista oli toisaalta pääteltävissä, että poliisin virka-aseman mainitsemisella yhteistyötarjouksissa ei ollut yritykselle merkitystä sen tehdessä yhteistyö- ja mainossopimukset.

Lahjusrikkomus

Lahjusrikkomusta koskevalla rikoslain 40 luvun 3 §:n säännöksellä, kuten lahjusrikoksia koskevilla säännöksillä yleensäkin, pyritään osaltaan turvaamaan virkatoimien riippumattomuutta epäasiallisista vaikuttimista. Säännöksessä on säädetty rangaistavaksi toiminta, jossa ei pyritä vaikuttamaan virkamiehen tai julkisyhteisön työntekijän toimintaan hänen palvelussuhteessaan, mutta joka kuitenkin on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

Arviointi ja johtopäätökset lahjusrikkomusta koskevan syytteen osalta

Asiassa oli riidatonta, että A:lle oli hänen pyynnöstään maksettu Handcuff Team Police Finland ry:n kautta syytteessä tarkoitettua tukea, joka oli käytetty hänen ja hänen kilpailijaparinsa harrastamasta poliisirallitoiminnasta aiheutuneisiin kuluihin. Sillä oliko tuen maksanut Järvenpään Data-Keskus Oy vai Canon Oy ei ollut A:n menettelyn arvioinnin kannalta merkitystä. Toisaalta syytteenkään mukaan mainitun tuen vaikuttamisesta A:n virkatoimintaan ei ollut selvitystä. Keskeisiksi kysymyksiksi lahjusrikkomuksen osalta jäi siten se, oliko maksettu tuki ollut A:n virkatoimintaan liittyvä rikoslain 40 luvun 3 §:ssä tarkoitettu etu, oliko A:lla virka-asemansa perusteella ollut mahdollisuus vaikuttaa kysymyksessä oleviin atk-laitehankintoihin ja oliko etu ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

A:n toiminnan yhteys palvelussuhteeseen

Lahjusrikkomusta koskevan rikoslain 40 luvun 3 §:n soveltamisen edellytyksenä on lain esitöiden (HE n:o 58/1988 s. 57) mukaan muun ohella, että säännöksessä tarkoitettu toiminta liittyy virkamiehen palvelussuhteeseen.

Handcuff Team Police Finland ry:n tarkoituksena oli sen sääntöjen 2 §:n mukaan muun muassa liikennekulttuurin sekä autourheilun kaikkinainen edistäminen ja kehittäminen jäsenistönsä ja yleisön keskuudessa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys voi järjestää valistus-, tiedotus-, koulutus-, harjoitus- ja kilpailutilaisuuksia sekä toimittaa ja levittää valistavia julkaisuja. Yhdistyksen sääntöjen 3 §:n mukaan yhdistyksen jäseneksi voi liittyä hallituksen hyväksymä poliisiorganisaatioon kuuluva henkilö ja hallituksen kutsusta muukin hyvämaineinen henkilö.

Yhdistyksen säännöissä ei ollut mainintaa sen toiminnan suhteesta poliisin viranomaistoimintaan. Vaikka A:n poliisirallitoiminta ja sen rahoitus oli tapahtunut vapaa-ajan yhdistyksen puitteissa, oli mainittua toimintaa ulkopuolisen tarkastelijan näkökulmasta katsottuna vaikea erottaa poliisin viranomaistoiminnasta. Tätä osoitti jo ilmauksen "poliisi" käyttäminen yhdistyksen nimessä ja rallitoiminnan yhteydessä.

Läheistä yhteyttä viranomaistoimintaan osoitti edelleen se, että A:lle oli myönnetty palkallista virkavapautta osallistumiseksi poliisien EM-ralliin, koska siitä oli katsottu olevan hyötyä poliisin imagolle. Sisäasiainministeriön poliisiosaston päätöksen 24.6.1997 (15/141/97) mukaan poliisimiehelle voitiin myöntää palkallista virkavapautta poliisin moottoriurheilun MM- ja EM-kilpailuihin osallistumista varten. Toisaalta kysymyksessä oleviin kilpailuihin ei ollut annettu matkamääräystä.

Vakiintuneen oikeuskäytännön (esim. KKO 2000:40) mukaan lahjusrikkomus voi tulla sovellettavaksi myös virkamiehen loma- tai muuna vapaa-aikana saamiin etuihin.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että A:n Handcuff Team Police Finland ry:n yhteydessä harjoittama syytteessä mainittu toiminta oli rikoslain 40 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla liittynyt hänen palvelussuhteeseensa.

Maksettu tuki lahjusrikkomuksessa tarkoitettuna etuna

Rikoslain 40 luvun 3 §:n soveltaminen edellyttää, että virkamies on vaatinut tai ottanut vastaan lahjan tai muun edun.

Edun arvoa tai laatua ei säännöksessä ole määritelty eikä edun arvo sinänsä ole ratkaiseva tekijä arvioitaessa sen hylättävyyttä. Edulla ei lain esitöiden (HE s. 49, 57) mukaan edes välttämättä tarvitse olla taloudellista arvoa. Oikeuskirjallisuudessa todetuin tavoin edun arvoa tulee tarkastella saajan näkökulmasta ja välttämätöntä ei ole, että saajan aseman paranemista vastaisi antajan aseman huonontuminen.

Edellä tässä tuomiossa katsotuin tavoin Järvenpään Data-Keskus Oy:n tai osittain Canon Oy:n maksama syytteessä tarkoitettu yhteensä 18 000 markan määräinen kohdennettu tuki on perustunut A:n Handcuff Team Police Finland ry:n puolesta tekemiin yhteistyö- ja mainossopimuksiin. Näiden ei ole näytetty sinänsä olennaisesti poikenneen vastaavanlaisista autourheilumainonnassa yleensä käytetyistä sopimuksista. Mainituista sopimuksista Järvenpään Data-Keskus Oy oli saanut vastiketta ralliauton ja siihen kiinnitettyjen yhtiön mainosten laajan näkyvyyden kautta eri tiedotusvälineissä. Yhtiön saaman vastikkeen määrä ei ollut selkeästi mitattavissa. Ilmeistä kuitenkin oli, että A oli saanut hänelle maksetusta tuesta taloudellista etua ainakin rallitoiminnasta säästyneiden kustannusten muodossa. Olennaista merkitystä ei tältä osin ollut sillä seikalla, olisiko kyseinen ralliharrastus ollut ilman mainittua tukeakin mahdollista.

Aikaisemmin tässä tuomiossa todetuin tavoin Handcuff Team Police Finland ry:ssä lähes poikkeuksetta noudatetun käytännön mukaan yhteistyö- ja mainossopimuksiin liittyvä taloudellinen tuki oli kohdennettu ja maksettu sopimuksen hankkineen kilpailijaparin käyttöön. Nyt kysymyksessä olevien sopimusten osalta ei ollut ilmennyt seikkoja, jotka osoittaisivat, että tästä olisi ollut tarkoitus poiketa. A:n saaman tuen henkilökohtaista luonnetta ei siten poistanut se, että tuki oli maksettu hänelle yhdistyksen kautta. Olennaista merkitystä tältä osin ei ollut myöskään sillä, että verotuksessa tuki oli katsottu yhdistyksen tuloksi.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että syytteessä tarkoitetussa A:n vastaanottamassa tuessa oli kysymys rikoslain 40 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta edusta.

A:n vaikutusmahdollisuudet ja luottamuksen heikentyminen viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen

Rikoslain 40 luvun 3 §:n soveltaminen edellyttää, että säännöksessä tarkoitettu etu on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Koska säännöksellä pyritään suojaamaan nimenomaan luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, säännöksessä tarkoitettua luottamusta vaarantavaa menettelyä olisi lain esitöiden (HE s. 57) mukaan arvioitava ikäänkuin ulkopuolisen näkökulmasta objektiivisia olosuhteita tarkastellen. Menettelyn ei välttämättä tarvitse heikentää mainittua luottamusta. Riittävää on, että menettely on tyypillisesti sellaista, että se yleensä heikentää tätä luottamusta. Arvioitaessa sitä, milloin kysymys on lahjusrikkomuksena rangaistavasta menettelystä, on lain esitöiden mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, millaisia tarjoajaa koskevia toimia asianomaiset virkamiehet voivat joutua tekemään. Myös tarjoajaa koskevien juoksevien asioiden hoitaminen voi, tarjoamisen ollessa runsasta, olla rangaistava toimi (HE s. 58).

A:n virka-asemaan ei sinänsä ollut kuulunut atk-laitteiden hankintaa koskevaa päätösvaltaa. Hän ei ollut myöskään tehnyt syytteessä tarkoitettuja hankinta- tai tilauspäätöksiä taikka muutoinkaan vaikuttanut tai pyrkinyt vaikuttamaan laitteiden hankkimiseen nimenomaan Järvenpään Data-Keskus Oy:ltä. Se, että A oli asiallisesti tarkastanut eräitä hankintoja koskevat laskut ja että hänen nimensä oli joissakin laskuissa mainittu viitteenä ei näiden toimenpiteiden tarkoituksesta esitetty selvitys huomioon ottaen antanut aihetta arvioida asiaa toisin.

Kysymyksessä olevan säännöksen soveltaminen ei toisaalta edellyttänyt, että virkamies oli tosiasiallisesti tehnyt edun antajaa koskevia ratkaisuja tai muita toimenpiteitä tai että hän oli muulla tavoin vaikuttanut niihin. Riittävää oli, että virkamiehellä oli mahdollisuus virkatoimissaan vaikuttaa edun antajaa koskeviin ratkaisuihin tai muihin toimenpiteisiin. Kysymys oli siten virkamiehen palvelussuhteeseen liittyvästä vaikutusmahdollisuudesta.

Esitetyn selvityksen mukaan A:n mahdollisuudet vaikuttaa yksittäisiä atk-laitteita koskeviin hankintoihin ja varainkäyttöön poliisiosaston poliisitoimintayksikössä olivat saattaneet liittyä korkeintaan epävirallisiin keskusteluihin hankintapäätöksiä tehneiden esimiesten tai tilauspäätöksiä tehneiden mikrotukihenkilöiden kanssa.

Hovioikeus katsoi, että säännöksen soveltamisen kannalta ei ollut ratkaisevaa merkitystä sillä seikalla, liittyivätkö virkamiehen vaikutusmahdollisuudet muodollisesti hänen virka-asemaansa vaiko eivät. Siten A:n edellä mainittu keskusteluyhteys atk-laitehankinnoista päättäneisiin henkilöihin voisi olla säännöksen tarkoittama vaikutusmahdollisuus. Virkamiehen oikeusturva toisaalta edellyttää, että säännöstä sovellettaessa tuota vaikutusmahdollisuutta ei uloteta kuinka pitkälle tahansa. Tähän nähden vaikutusmahdollisuuden tulee olla laadultaan sellainen, että virkamiehellä on myös tosiasiallisesti mahdollisuus vaikuttaa edun antajaa koskeviin ratkaisuihin tai muihin toimenpiteisiin.

Todistajina kuultujen A:n esimiesten ja yksittäisiä tilauspäätöksiä tehneiden mikrotukihenkilöiden kertomuksista oli kokonaisuutena arvioiden tehtävä se johtopäätös, että myös käytännössä A:n mahdollisuudet vaikuttaa poliisiosaston atk-laitehankintoihin olivat olleet hyvin vähäiset. Tämä oli johtunut osaltaan jo siitä, että A:lla ei ollut ollut atk-laitehankintoihin tarvittavaa asiantuntemusta.

Syytteessä tarkoitetut atk-laitteet oli toimitettu sisäasiainministeriön poliisiosastolle ennen laitetoimittajan kanssa tehtyjä yhteistyö- ja mainossopimuksia. Mikään ei viitannut siihen, että laitetoimituksissa olisi poikettu poliisiosastolla yleisesti noudatetuista ja hyväksytyistä menettelytavoista. Oli ilmeistä, että laitehankinnat olivat perustuneet vain siihen, että Järvenpään Data-Keskus Oy oli tarjonnut kilpailevia laitetoimittajia paremmat ehdot. Nämä seikat ja yhtiön mainosten näkyvyyden kautta saama vastike viittasivat siihen, että A:lle ei ollut maksettu eikä hän ollut ottanut vastaan puheena olevaa tukea hänen palvelussuhteeseensa liittyneiden vaikutusmahdollisuuksien vuoksi. Toisaalta oli otettava huomioon, että Järvenpään Data-Keskus Oy oli ollut jatkuvassa liikesuhteessa sisäasiainministeriön poliisiosaston kanssa. Tällöin laitetoimitusten ja tuen maksamisen välisellä ajallisella etäisyydellä ei ollut niin olennaista merkitystä.

Lahjusrikkomusta koskevasta säännöksestä ja sen esitöistä ei yksiselitteisesti ilmennyt, minkä ulkopuolisen henkilöryhmän kannalta säännöksessä tarkoitettua luottamuksen heikentymistä arvioidaan. Syyttäjä oli oikeuskirjallisuuteen viitaten katsonut, että luottamuksen heikentymistä tulee arvioida yleisestä kansalaisnäkökulmasta. A:n mukaan ratkaisevaa oli kilpailevien laitetoimittajien näkemys asiasta.

Hovioikeus totesi, että yleisen kansalaisnäkökulman näyttäminen toteen yksittäisessä tapauksessa oli yleensä käytännössä mahdotonta. Tämäkin huomioon ottaen luottamuksen heikentymistä oli perusteltua arvioida ensisijaisesti säännöksessä mainittuun toimintaan mahdollisesti läheisemmin liittyvän ulkopuolisen henkilöryhmän näkökulmasta. Tässä tapauksessa tuon henkilöryhmän muodostivat Järvenpään Data-Keskus Oy:n kanssa laitetoimituksista kilpailleet muut laitetoimittajat. Myös esimerkiksi ratkaisuissa KKO 1996:67 ja 1997:33 luottamuksen heikentymistä oli arvioitu erityisesti kilpailevan yrityksen ja muiden avustusta hakeneiden järjestöjen kannalta. Toisaalta oli otettava huomioon, että A oli poliisihallinnon virkamies ja että yleisesti kansalaisten keskuudessa poliisin viranomaistoiminnalta edellytetään korostunutta tasapuolisuutta.

A oli maininnut Järvenpään Data-Keskus Oy:lle lähettämissään yhteistyötarjouksissa virkanimikkeensä ja virkapaikkansa. Poliisin virkanimikkeen ja virkapaikan käyttäminen poliisin harrastustoimintaan liittyvässä varainhankinnassa voi ulkopuolisen näkökulmasta olla omiaan aiheuttamaan epäilyksiä viranomaistoiminnan tasapuolisuutta kohtaan. Toisaalta vastaavanlaisia mainossopimuksia tehneiden yritysten edustajien todistajankertomusten mukaan tällaisten tietojen ilmoittamisella yhteistyötarjouksissa ei sinänsä ollut yrityksen kannalta merkitystä.

Viimeksi mainituista todistajankertomuksista tai muustakaan selvityksestä ei ilmennyt, että muut laitetoimittajat olisivat kokeneet syytteessä mainitun A:lle maksetun tuen olleen omiaan heikentämään heidän luottamustaan viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. A:n virka-asemaan kuuluvat ja hänen tosiasiallisesti vähäiset mahdollisuutensa vaikuttaa laitehankintoihin huomioon ottaen ei ollut perusteltua katsoa, että A:n menettely olisi laajemmastakaan ulkopuolisesta näkökulmasta arvioiden ollut omiaan heikentämään mainittua luottamusta.

Esitetyillä perusteilla hovioikeus katsoi, että A:n syytteessä mainittu menettely ei ollut rikoslain 40 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

Asiassa oli kuitenkin arvioitava, oliko A syyllistynyt vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen

Rikoslain 40 luvun 11 § on niin sanottu avoin rangaistussäännös, jossa itse rangaistavaa menettelyä ei ole tarkemmin kuvattu. Sen, mitä on pidettävä säännöksessä tarkoitettuna säännöksiin tai määräyksiin perustuvana virkavelvollisuutena, on käytävä ilmi virkavelvollisuuden tarkempaa sisältöä määrittävistä yksityiskohtaisemmista normeista. Mainittu normi on tässä tapauksessa valtion virkamieslain 15 §, jonka mukaan virkamies ei saa vaatia, hyväksyä tai ottaa vastaan taloudellista tai muuta etua, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen taikka viranomaiseen.

Arviointi ja johtopäätökset tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevan syytteen osalta

Tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen osalta asiassa oli keskeistä, oliko A:n syytteessä kuvattu menettely tapahtunut hänen toimittaessaan virkaansa, oliko edun vastaanottaminen voinut heikentää luottamusta virkamieheen tai viranomaiseen ja, mikäli nämä edellytykset täyttyivät, voitiinko tekoa pitää vähäisenä.

A:n toiminnan yhteys viran toimittamiseen

Ratkaisusta KKO 2000:40 ilmenevin tavoin virkamieslain 15 §:n kielto ottaa vastaan luottamusta heikentävää etua koskee myös virkamiehen loma- tai muuta vapaa-aikaa. Tämä ja edellä lahjusrikkomusta käsiteltäessä A:n toiminnan yhteydestä palvelussuhteeseen esitetyt seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että A:n syytteessä kuvattu toiminta oli tapahtunut rikoslain 40 luvun 11 §:n soveltamisen kannalta hänen toimittaessaan virkaansa.

Luottamuksen heikentyminen virkamieheen tai viranomaiseen

Valtion virkamieslain 15 §:n soveltaminen edellyttää edellä mainituin tavoin muun ohella, että säännöksen tarkoittama toiminta voi heikentää luottamusta virkamieheen tai viranomaiseen. Lain esitöistä ei tarkemmin ilmene tätä koskevan arvioinnin perusteita. Tässä tapauksessa on kysymys siitä, oliko A:n syytteessä kuvattu menettely voinut heikentää luottamusta häneen virkamiehenä tai poliisiin viranomaisena. Toisaalta myöskään tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen ei rikoslain 40 luvun 11 §:n mukaan edellytä sen näyttämistä, että syytteessä tarkoitettu menettely olisi tosiasiallisesti heikentänyt mainittua luottamusta. Tunnusmerkistö ei myöskään edellytä haitan tai vahingon syntymistä.

Kuten ratkaisusta KKO 2000:40 ilmenee, valtion virkamieslain 15 §:ää on sen harkinnanvaraisuudesta huolimatta pidettävä riittävän täsmällisenä virkavelvollisuuden sisältöä määrittävänä säännöksenä.

Rikoslain 40 luvun 11 §:ää koskevissa lain esitöissä (HE n:o 58/1988 s. 58) on valtion virkamieslain 15 §:n säännöstä vastanneen aikaisemman samansisältöisen virkamiehen yleisiä velvollisuuksia määrittävän säännöksen osalta todettu, että se asetti etujen vastaanottamiselle vielä suuremmat rajoitukset kuin säännös lahjusrikkomuksesta. Virkamies voi näin ollen rikkoa sanotun valtion virkamieslain asettaman virkavelvollisuutensa syyllistymättä lahjusrikoksiin tai -rikkomukseen.

Lahjusrikkomusta koskevassa rikoslain 40 luvun 3 §:ssä tarkoitettu luottamuksen heikentyminen kohdistuu viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Valtion virkamieslain 15 §:ssä on kysymys luottamuksen heikentymisestä virkamieheen tai viranomaiseen. Säännösten tunnusmerkistöjen mainitun eroavuuden ja edellä lain esitöissä lausutun perusteella voidaan katsoa, että kysymyksessä olevaa luottamuksen heikentymistä ei välttämättä arvioida lahjusrikkomuksen ja tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen osalta samalla tavalla. Tämän vuoksi oli perusteltua katsoa, että tuottamuksellisessa virkavelvollisuuden rikkomisessa sanottu luottamus voi heikentyä herkemmin kuin lahjusrikkomuksessa.

Erityisesti A:n atk-laitehankintoihin liittyvistä vaikutusmahdollisuuksista edellä lahjusrikkomuksen yhteydessä esitetyt seikat puoltaisivat näkemystä, ettei A:n menettely ollut voinut heikentää luottamusta myöskään häneen virkamiehenä tai poliisiin viranomaisena. A oli kuitenkin saadakseen taloudellista tukea ainakin pääosin vapaa-aikanaan harrastamansa toiminnan rahoittamista varten maininnut Järvenpään Data-Keskus Oy:lle lähettämissään yhteistyötarjouksissa virkanimikkeensä ja virkapaikkansa. Tämä oli voinut ulkopuolisen näkökulmasta tarkasteltuna antaa aiheen epäillä poliisin vapaa-ajan harrastustoiminnan ja virkatoiminnan kytkemistä yhteen epäasianmukaisella tavalla. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon poliisin toimivallan yhteiskunnallinen merkittävyys ja tähän liittyvä poliisin viranomaistoiminnan erityinen alttius luottamuksen heikentymiselle hovioikeus katsoi, että A:n syytteessä tarkoitettu menettely oli kokonaisuutena arvioiden voinut heikentää valtion virkamieslain 15 §:ssä tarkoitetulla tavalla luottamusta häneen virkamiehenä ja poliisiin viranomaisena.

Teon vähäisyyden arviointi

Virkavelvollisuuden vastainen menettely ei rikoslain 40 luvun 11 §:n mukaan ole rangaistavaa, jos teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Lain esitöissä (HE s. 19) on todettu, että rangaistusvastuuta ei ole tarkoituksenmukaista ulottaa tuottamuksellisten virkarikosten osalta vähäisiin, lähinnä määrättyä menettelytapaa koskevien säännösten rikkomuksiin, joilla ei ole viran asianmukaisen hoidon tai yksityisten etujen kannalta mainittavampaa merkitystä.

Syytteessä tarkoitettua yhteensä 18 000 markan tukea koskevat yhteistyö- ja mainossopimukset eivät ole olennaisesti poikenneet vastaavantyyppisistä autourheilumainonnassa yleensä käytetyistä vastikkeellisista sopimuksista. Tuki ei ollut määrällisesti suuri Järvenpään Data-Keskus Oy:n urheilumainontaan vuosittain käyttämästä yhteensä noin 100 000 markan budjetista eikä A:n ja hänen kilpailijaparinsa noin 150 000 markan vuotuisesta kilpailubudjetista.

Asiassa ei ollut toisaalta ilmennyt, että A:n menettelystä olisi aiheutunut esimerkiksi Järvenpään Data-Keskus Oy:n kanssa kilpaileville laitetoimittajille haittaa tai vahinkoa.

Poliisiyhdistysten varainhankinnasta ei ollut syytteessä tarkoitettuna ajanjaksona ollut erityisiä ohjeita tai määräyksiä. Handcuff Team Police Finland ry oli hankkinut varoja toimintaansa varten jäsenmaksujen ja Ruutulippu-lehden julkaisemisen lisäksi myös muun muassa liikeyrityksiltä hankitun tuen kautta. Yhdistyksen varainhankinta ei ollut sinänsä poikennut joidenkin muiden poliisiyhdistysten varainhankintamuodoista. Todistajina kuultujen ylikomisarion ja poliisiylitarkastajan kertomuksista ilmeni, että esimerkiksi poliisipäällikkökurssien opintomatkoihin ja poliisin toimintaan liittyvien eräiden kongressien järjestämiseen oli hankittu rahoitusta tai muuta tukea myös liikeyrityksiltä.

Poliisin taloudellisia sidonnaisuuksia selvittäneen työryhmän 31.12.1998 päivätyssä mietinnössä, jossa oli muun muassa käsitelty poliisiyhdistysten sponsoriyhteistyötä yritysten kanssa, ei ollut puututtu poliisiyhdistysten varainhankintamenetelmiin.

Poliisin virkanimikkeen ja virkapaikan käyttämisestä poliisiyhdistysten varainhankinnassa ei myöskään ollut syytteessä tarkoitettuna ajanjaksona annettu ohjeita tai määräyksiä. Vaikka todistajina kuullut kaksi poliisitoimintayksikön päällikkönä, toinen myöhemmin poliisiylijohtajana, toiminutta poliisijohtajaa eivät olleet pitäneet virkanimikkeen mainitsemista mainitun toiminnan yhteydessä moraalisesti suotavana, oli todistajana kuultu poliisiylijohtaja pitänyt sen käyttöä poliisirallitoiminnan yhteydessä luonnollisena. Edellä mainitussa mietinnössä oli esitetty, että poliisiyhdistyksen varainhankintaan liittyvissä yhteyksissä poliisimiesasemaa osoittavien virkanimikkeiden käyttöä vältettäisiin.

A:n suoranaisena esimiehenä 1.1.1998 saakka toimineen poliisijohtajan ja 31.12.1997 saakka poliisiylijohtajana toimineen todistajan kertomuksista ilmeni, että he olivat olleet tietoisia A:n poliisirallitoiminnasta ja poliisiyhdistysten varainhankinnasta ainakin yleisellä tasolla. Mainittuun varainhankintaan ei ollut poliisin ylijohdossa puututtu, koska se olisi saattanut merkitä puuttumista yleiseen yhdistymisvapauteen.

Ottaen huomioon edellä todettu poliisiyhdistysten varainhankintaa koskevien ohjeiden ja määräysten puuttuminen, muiden poliisiyhdistysten varainhankinnasta esitetty selvitys ja A:n esimiesten tietoisuus poliisirallitoiminnasta, A:n oli saattanut olla vaikea mieltää asian mahdollista merkitystä häneen virkamiehenä tai poliisiin viranomaisena tunnettavan luottamuksen kannalta.

Hovioikeus katsoi siten, että A:n syytteessä tarkoitettu teko oli ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Tämän vuoksi A ei ollut syyllistynyt myöskään tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Edellä esitetyillä perusteilla hovioikeus hylkäsi syytteen sekä lahjusrikkomuksesta että tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Torsti Hyrkäs, Juha Paimela ja Markku Laine. Esittelijä Markku Laine.

Perustelut

A:lle, joka on ollut sisäasiainministeriön poliisiosaston rikosylitarkastajan virassa, on hänen pyynnöstään maksettu hänen Handcuff Team Police Finland ry:n nimissä Järvenpään Data-Keskus Oy:n kanssa tekemiensä mainos- ja yhteistyösopimusten perusteella yhdistyksen kautta 24.4.1997, 17.6.1997 ja 6.4.1998 yhteensä 18 000 markkaa. Raha on käytetty A:n lähinnä vapaa-aikanaan harrastamasta poliisirallitoiminnasta hänelle ja hänen kilpailijaparilleen aiheutuneisiin kuluihin. Sopimusten mukaan A:n käyttämästä kilpailuautosta on puolestaan annettu mainospaikka Järvenpään Data-Keskus Oy:n mainoksille.

Sisäasiainministeriön poliisiosasto on vuosina 1996 - 1998 hankkinut Järvenpään Data-Keskus Oy:ltä atk-laitteita ainakin 200 000 markan arvosta. Laitteita on hankittu myös A:n alaisille, ja vuosilta 1996 - 1997 olevien, hovioikeuden tuomiosta ilmenevien viiden yhteensä 52 410 markan määräisen yhtiön laskun osalta A on joko suorittanut asiallisen tarkastuksen tai hänen nimensä on ollut laskussa viitteenä.

Hovioikeus on tuomiossaan selostanut, mitä asiassa on selvitetty A:n virka-asemasta ja siihen liittyvistä atk-laitehankintoja koskevista vaikutusmahdollisuuksista, Järvenpään Data-Keskus Oy:n kysymyksessä olevista laitetoimituksista, A:n poliisirallitoiminnasta sekä Järvenpään Data-Keskus Oy:n maksamasta tuesta ja tuen luonteesta.

Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:n menettelyn rikosoikeudellisesta arvioinnista ja mahdollisista seuraamuksista.

Virallinen syyttäjä on katsonut A:n syyllistyneen rikoslain 40 luvun 3 §:n mukaiseen lahjusrikkomukseen tai ainakin saman luvun 11 §:ssä tarkoitettuun tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Ensiksi mainitun lainkohdan mukaan virkamies on tuomittava lahjusrikkomuksesta, jos hän vaatii, vastaanottaa tai hyväksyy itselleen tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun edun taikka vaatii tai hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen, joka on omiaan heikentämäänluottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, jollei tekoa ole rangaistava lahjuksen ottamisena tai törkeänä lahjuksen ottamisena. Tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevan säännöksen soveltaminen edellyttää, että virkamies on virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikkonut tai jättänyt täyttämättä virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Säännös, jota syyttäjä on katsonut A:n rikkoneen, on valtion virkamieslain 15 §. Sen mukaan virkamies ei saa vaatia, hyväksyä tai ottaa vastaan taloudellista tai muuta etua, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen taikka viranomaiseen.

Järvenpään Data-Keskus Oy:n A:n ja hänen kilpailijaparinsa autosta varattua mainospaikkaa vastaan maksamat 18 000 markkaa on kohdennettu hovioikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla sopimuksen hankkineen A:n käyttöön. A:n kannalta mainossopimusten olennaisena sisältönä on ollut saada harrastustoiminnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseen taloudellista tukea.Kysymyksessä on valtion virkamieslain 15 §:ssä ja rikoslain 40 luvun 3 §:ssä tarkoitettu etuus. Sillä, miten paljon A on käyttänyt samaan harrastukseen omia varojaan, ei ole merkitystä tätä kysymystä arvioitaessa.

Jotta kysymyksessä voisi olla lahjusrikkomus, etuuden tulee olla tavalla tai toisella yhteydessä virkamiehen palvelussuhteeseen. Kuten hovioikeuskin on todennut, lahjusrikossäännösten piiriin voivat kuulua myös virkamiehen vapaa-aikanaan saamat tai sitä varten tarkoitetut etuudet. Kyseisten mainos- ja yhteistyösopimusten osapuolille on ollut selvää, että kysymys on ollut A:n harrastamaan poliisimiesten rallitoimintaan pyydetystä tuesta. A:n harrastustoimintaansa hankkima taloudellinen tuki yhtiöltä, joka on ollut liikesuhteessa hänen toimipaikkaansa, on sellaisessa yhteydessä A:n palvelussuhteeseen, joka on lahjusrikkomusta koskevan rangaistussäännöksen kannalta riittävä. Ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, onko A toimittanut Järvenpään Data-Keskus Oy:lle kirjallisia yhteistyötarjouksia, joista olisi nimenomaisesti ilmennyt hänen virkanimikkeensä tai virkapaikkansa.

Lahjusrikkomusta koskevan rangaistussäännöksen soveltaminen edellyttää, että vastaanotettu etu on ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Edellytyksenä ei siten ole, toisin kuin rikoslain 40 luvun 1 §:ssä tarkoitetun lahjuksen ottamisessa, että virkamies on vaatinut tai vastaanottanut etuuden toiminnastaan palvelussuhteessa, eikä myöskään, että etuudella on vaikutettu tai pyritty vaikuttamaan virkamiehen toimintaan taikka että se olisi ollut edes omiaan vaikuttamaan mainittuun toimintaan. Lahjusrikkomuksessa on kysymys siitä, onko etuuden vaatiminen, vastaanottaminen tai hyväksyminen ollut tyypillisesti sellaista, että se yleensä heikentää luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen ulkopuolisen näkökulmasta tarkasteltuna. Viranomaistoiminnalla tässä yhteydessä tarkoitetaan yleisesti sitä toimintaa, jota kysymykseen tulevassa palvelussuhteessa harjoitetaan. Säännöksellä pyritään siis turvaamaan se, että virkamies ei menettele tavalla, joka olisi omiaan herättämään epäilyksiä epäasiallisista vaikuttimista viranomaisen toiminnassa. Arvioitaessa tätä menettelyä on otettava huomioon se, että kysymyksessä oleva virkatoiminta voi olla erityisen altis luottamuksen heikentymiselle.

Poliisin ja yksittäisen poliisimiehen puolueettomuudelle ja tasapuolisuudelle voidaan jo poliisitoiminnan luonteen johdosta asettaa tavanomaista korkeammat vaatimukset. A:n virka-asema sisäasiainministeriön poliisiosaston poliisitoimintayksikön ylitarkastajana ja eräiden projektien vastuuhenkilönä, jollaiseen asemaan ulkopuolisen näkökulmasta yleensä liittyy laaja vaikutusmahdollisuus, on ollut merkittävä. Se seikka, että A on toistuvasti vastaanottanut taloudellista etua yhtiöltä, johon sanotulla osastolla on ollut jatkuva liikesuhde, on omiaan herättämään ulkopuolisissa epäilyksiä poliisitoimen hankintoihin liittyvien asioiden käsittelyn puolueettomuudesta. Asiaa arvioitaessa ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, missä määrin A on tosiasiallisesti vaikuttanut kyseisen liikesuhteen syntymiseen tai jatkumiseen. Ottaen huomioon A:n edellä mainittu virka-asema poliisiosastolla ja etuuden antajan suhde kyseiseen osastoon A:n menettely on ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen sillä tavoin kuin lahjusrikkomusta koskevassa rangaistussäännöksessä edellytetään.

A:n edellä kerrottu menettely täyttää lahjusrikkomuksen tunnusmerkistön vain, jos voidaan arvioida, että A on toiminut tahallisesti. Kun kysymys on virkatoimintaan yhteydessä olevien henkilökohtaisten taloudellisten etuuksien vastaanottamisesta, ei poliisiyhdistysten varainhankintaa koskevien ohjeiden puuttumisella eikä esimiesten tietoisuudella A:n harrastamasta poliisirallitoiminnasta ole merkitystä tahallisuuden arvioinnin kannalta. Virkamiehen menettelyä ei myöskään arvioida samojen perusteiden mukaan kuin autourheilun tai yhdistysten varainhankintaa. Ottaen huomioon A:n asema, koulutus ja tehtävät Korkein oikeus katsoo, että hänen on täytynyt käsittää menettelynsä olevan omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

Rikoslain 40 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla rikoksella vastaanotettu lahja tai etu taikka sen arvo on rikoksen tekoaikana voimassa olleen rikoslain 40 luvun 4 §:n (792/1989) mukaan tuomittava valtiolle menetetyksi rikoksentekijältä tai siltä, jonka puolesta tai hyväksi rikoksentekijä on toiminut. Tältä osin säännös, jota on 26.10.2001 annetulla, 1.1.2002 voimaan tulleella lailla (875/2001) muutettu, on jäänyt asiallisesti ennalleen. A:n vastaanottaman edun arvo on ollut 18 000 markkaa eli 3 027,38 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan A:n osalta. A tuomitaan rikoslain 40 luvun 3 §:n nojalla lahjusrikkomuksesta 24.4.1997 - 6.4.1998 40:een päiväsakkoon.

A tuomitaan menettämään valtiolle vastaanotetun edun arvo 3 027,38 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Eeva Vuori, Markku Arponen, Liisa Mansikkamäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Markku Vuorela.